Eläkeläinen hurahti tähtiharrastukseen

Olen aina ollut kiinnostunut avaruusasioista, hankin 12-vuotiaana kaukoputken ja pidin vähän ennen kuulentoja kuusta kouluesitelmän. Halpa kaukoputki osoittautui kehnoksi valinnaksi ja onneksi pystyin palauttamaan sen takaisin Anttilaan. Mutta 60-luvulla, ehkä muistakin harrastuksista johtuen, ei tähtien tarkkailu ollut helppoa. Lämpimillä säillä taivas oli liian kirkas, syksyisin ja talvella sää piti huolen innokkuuden laskusuunnasta. Ehkä ei vain sattunut oikeanlaista ohjaajaa tielleni. Eläkepäivien alkaessa ajattelin tehdä vihoviimeisen yrityksen harrastaa tähtitiedettä.

Täysikuu 3.9.2020 Canon EOS 600D

Niinpä huhtikuussa 2019 otin ensimmäisiä askelia tällä saralla, tutkaillen saatavilla olevia amatöörikaukoputkia sekä lataamalla tietokoneelle ja iPadille erilaisia tähtitieteen ohjelmia. Lisäksi selvittelin mahdollisuuksia käyttää järjestelmäkameraani (Canon EOS 600D) kuvaamiseen ja tutkailin lähimaastosta sopivaa tarkkailupaikkaa. Älykännyköiden takia kameran käyttö oli täysin hiipunut, mutta aika nopeasti sain tuntuman sen käyttöön takaisin. Valitettavasti ajankohta ei ollut paras mahdollinen valkenevien öiden takia.

Sitten liityin etätähtitorneja käyttävään Slooh yhteisöön ja pääsin toden teolla tutkimaan avaruutta. Tätä kautta minulle selvisi myös meidän amatöörien mahdollisuus auttaa tähtitieteilijöitä havaitsemalla muuttuvien tähtien kirkkausvaihteluita. Ja sitä kautta liityin myös AAVSO:n (American Association of Variable Star Observers) jäseneksi ja parhaillaankin saan pari kertaa viikossa dataa SS Cygnistä. Näistä taidankin enemmän kertoilla toiste.

Ja tietenkin hakeuduin Ursan ja Etelä-Karjalan Novan jäseneksi, josta syystä Hyvä Avaruudesta Kiinnostunut tätä juttua luet. Olenkin ahkerasti osallistunut Novan kokouksiin ja Ursan harrastustoimintaseminaareihin, kun ne nyt kätevästi striimataan eikä tarvitse matkustaa.

Slooh:n Yökuvauskerhon ’kouluttamana’ olin selvittänyt viime syyskuussa, että Pappilansalmen lossin läheltä näkisi kuun nousevan idästä Kaukaan tehtaan päälle. Niinpä asetuin kamerani kanssa sopivaan paikkaan ja kuun noustessa otin muutaman minuutin välein kuvia ja kyllä tilanne tuntui lumoavalta. Kuvan jo varmaan tuolta aiempaa huomasitkin.

Viime vuoden lopulla uskaltauduin myös tekemään kamerallani Konnunsuon pimeydessä pientä projektia syvän taivaan kohteesta. Minulla oli tarkoituksena kuvat Andromedan galaksia, mutta se oli niin kohtisuoraan ylhäällä, että kameran kanssa en millään sitä saanut näkyviin.

Konnunsuolla siellä jossakin. Kamera ja kiikari kolmijalkoineen. Vanha pallikin oli varattu varmuuden vuoksi.

Suureksi hämmästyksekseni suunnitelma B eli Orionin Kaasusumun kuvaaminen onnistui ja kaikki 603 kuvaakin löytyvät vielä kotona kamerasta.

Orionin suuri kaasusumu M42 Canon EOS 600D, 250 mm, ISO1300 ja 1,3 s. 603 kuvaa Magic Lantern kaukolaukaisijalla. Kohteen siirto keskelle aina 50 kuvan jälkeen. Kuvassa myös M43 ja NGC 1977-73-75.

Loppukeväästä lainasin myös Novan 102 mm Starwatcher kaukoputkea. Tähtitaivaan kohteita en juurikaan ehtinyt kuvaamaan yötaivaan vaalennuttua, mutta kuusta sain monia havaintoja Taivaanvahtiin. Kesän huipennuksena osittaisesta auringonpimennyksestä sain lukuisia kuvia pilvistä huolimatta.Jos oikein tarkkaan katsot putkea, huomaat onnistuneeni kiinnittämään kamerani suoraan kaukoputken polttotasoon. Ja ennen kaukoputken palauttamista lisäsin kaukoputken osavalikoimaan aurinkosuotimen jäsentemme käyttöön.

Auringonpimennyksen kuvaaminen Etelä-Karjalan Novan kaukoputkella. Tabletilla menossa Ursan suora lähetys.

Käväisin myös Kesämäen tähtitiedeluokalle esittelemässä avaruuden kuvaamista ja olin todella otettu koululaisten kiinnostuksesta. Eli mukavasti viikosta toiseen riittää erilaista puuhastelua eikä pääkoppa pääse sammaloitumaan. Eikä ole pelkoa, että avaruudesta pääsisi aiheet loppumaan.

Kategoria(t): Havaitseminen, Tähtiharrastus, Valokuvaus Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.