Visuaalisen tähtiharrastuksen yksi erikoisalue hyytyi elokuussa, kun Covid vei mennessään Don Machholzin. Hän oli ja on yksi maailman parhaista ja eniten pyrstötähtiä visuaalisesti löytäneistä tähtiharrastajista.
Machholz syntyi 1952 Portsmouthissa ja alkoi harrastaa tähtiä jo 8 vuoden iässä. Työkaluna hänellä oli alussa ”perinteisesti” 1950-luvun 50 mm:n refraktori ja sittemmin pääosin itse rakennetut peilikaukoputket.
1975 hän käynnisti oman komeettojen pyydystysprojektinsa. Ensimmäinen löytö 1987 vei ”vain ” 1700 tuntia ja seuraava taas1724 tuntia. Kaikkiaan Machholz käytti löytämiensä ja hänen nimeään kantavien 12 komeettojensa etsintään vuosina 1978 -2018 noin 9000 tuntia! Hänen havaintopaikkansa oli aluksi Kaliforniassa, mutta myöhemmin pääosin Arizonassa sijaitseva aavikko-ranch, jolla hän asui vaimonsa kanssa.
Komeettojen etsimiseen hän käytti perinteistä visuaalista menetelmää, jossa taivasta pyyhitään usein aamuhämärissä systemaattisesti ”käsityönä” laajakulmaokulaarisella valovoimaisella kaukoputkella. Don käytti kotitekoista 10 tuumaan peilikaukoputkea ja osin kotitekoista 29 x 130 kiikarikaukoputkea. Jotkut löydöt hän teki omistamallaan 32 vuotta vanhalla 8-tuumaisella Criterion peilikaukoputkella.
Machholz oli komeettojen etsijänä luonnollisesti myös kokenut deep-sky-havaitsija osallistuen moniin Messier-maratoneihin. Machholz kirjoitti kirjat The Observing Guide to the Messier Marthon: A Handbook and Atlas, Decade of Comets: A tudy of 33 Comets Discovered by Amateur Astronomers ja kirjan An Observer’s Guide to to Comet Hale-Bobb. Lisäksi hän kirjoitti aiheesta useista artikkeleita sekä kolumneja.
Machholz jäänee viimeiseksi visuaaliharrastajaksi, joka on löytänyt näin paljon komeettoja. Vielä 1970-luvulla harrastajat löysivät visuaalisesti 6-8 komeettaa vuodessa, mutta eivät enää. Syy on yksinkertainen. Näitä visualaisesti komeettoja etsiviä ”okulaari-äijiä” ei enää juurikaan ole. Nykyään komeetat löydetään pääosin ammattimaisesti automaattiteleskoopeilla.
Don löysi 12 komeettaa noin 40 vuoden aikana ja hän käytti tähän etsintään noin 9000 tuntia. Karkeasta arvioituna hän siis käytti noin 5 tuntia joka viikko 40 vuotta okulaarin ääressä. Kun huomioi, että joka viikolla tai joka yönä ei voinut varmastikaan havaita, on tuntimäärä järkyttävän suuri. Lisäksi komeettoja etsitään pääosin aamu- ja iltahämärissä, mikä tekee etsinnästä haastavaa. Respect to Don.