Novan juhlavuosi on nyt takanapäin, joten jotain kannattanee vähän kirjoittaa muistiin. Tiiviisti sanottuna kyse oli melko tavanomaisesta vuodesta säännöllisine kerhokokoontumiseen, mutta niiden lisäksi julkaisimme erillisen juhlalehden ja järjestimme juhlatilaisuuden, jotka kummatkin heijastelivat hyvin uutta aktiivisuuden vaihetta Novassa. Nyt jälkikäteen katsottuna kyse oli todella vilkkaasta vuodesta. Mikäs sen mukavampaa.
Juhlalehti julkaistiin keväällä samassa formaatissa kuin vuoden 2014 lehti ja sitä ennen ilmestyneet paperilehdet. Jäsenlehti muutettiin tähän verkkoversioon 2012. Juttuja vuoden 2024 lehteen saatiin kahdeksalta eri kirjoittajalta, joista suurin osa melko uusia jäseniä ja tämä on aivan erinomaista. Lehdet saatiin painosta juhlatilaisuuteen jaettavaksi ja sen pdf-versiota voi lukea kuka tahansa. Toivottavasti tähän nykyiseen verkkolehteenkin saadaan säännöllisesti juttuja jatkossakin.
Onnistunut juhlatilaisuus
Novan 50 vuoden taivalta juhlistettiin äitienpäiväviikonloppuna 11.5. pääkirjaston monitoimitilassa. Sali oli täynnä osallistujia ja tilaisuudesta saatiin aivan yhdistyksen näköinen. Järjestäjänä voi sanoa, että hyvin suunniteltu on todellakin puoliksi tehty. Mitä enemmän tällaista tapahtumaa viitsii miettiä etukäteen, sen vähemmän on kaikenlaista viime hetken sähläystä. Kaikki sujui suunnitellusti ja mikä parasta, tapahtuma oli siis Novan näköinen kiitos aktiivisten jäsenten. Kulttuuri- ja liikuntalautakunnan varapuheenjohtaja Eveliina Lohko puhui kaupungin tervehdyksessä varsin osuvasti kaltaisemme pienen yhdistyksen haasteista ja sitkeyden merkityksestä. Pääpuhujana oli Tuomas Savolainen etäesitelmällään “Jupiterin kuista mustan aukon kuvaan – tieni harrastajasta tähtitieteen ammattilaiseksi”. Esitys alkoi hauskalla tavalla vuoden 1996 Cygnukselta Lappeenrannasta päättyen kuuluisaan ensimmäiseen mustan aukon kuvaan ja sen aikaansaaneen tiedeyhteisön toiminnan esittelyyn. Tapahtuman näyttelyyn saimme paljon erilaista kalustoa, kirjoja, lehtiä, valokuvia ja avaruusaiheista taidekäsityötä. Martat hoitivat kahvitarjoilun, joten ei ihme, että osallistujat pitivät tapahtumaa kaikin puolin erittäin onnistuneena.
Nova on perustettu kesällä 1974, joten tilaisuuden ajankohta kesän kynnyksellä perustui tähän. Näyttelyn, esitelmän ja vapaan keskustelun yhdistelmä niin ikään perustui tähtiharrastuksen pitkien perinteiden kunnioittamiseen. Tapahtumaa järjestäneet totesimme yhteen ääneen, että tämähän meni hyvin.
Novan 50-vuotisjuhlatilaisuuden harrastusnäyttelyä. Kuvat Timo Särkikoski.
Juhlatilaisuuden jälkeen alkoi ansaittu kesätauko yhdistyksen toiminnassa. Hallitus taisi tosin kokoustaa vielä kesäkuussa. Sitten eräänä päivänä oli sähköpostissani kutsu tulla Valkeakosken Sääksmäelle Pappilanniemen kurssikeskukseen vastaanottamaan Ursan Stella Arcti-palkinto Cygnus-kesätapahtuman yhteydessä. Palkinto tuli pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta harrastuksesta Etelä-Karjalan Novassa. Palkintoa vastaanottaessa tunnelmat olivat useanlaiset. Isäni oli nukkunut pois paria viikkoa aiemmin sairauden uuvuttamana. Mainitsen hänet tässä siksi, että hän auttoi minua 80-luvun puolivälissä harrastukseni alussa opettamalla joitain tähtikuvioita ja lähtemällä mukaan ensimmäisiin Novan tilaisuuksiin ollessani noin 11-vuotias uusi jäsen. Vaikka palkittavia pyydetään pitämään asia omana tietonaan palkitsemishetkeen saakka, ehdin kertoa palkinnosta hänelle. Olin tietysti erittäin otettu tästä tunnustuksesta sekä arvostuksesta, että siitä millä perusteella palkinto tuli.
Kesällä saimme painosta erän Novan logolla varustettuja tarroja. Konkarijäsenet muistavat, kuinka tyylikkäitä tummansinisen ja hopean väriset Novan tarrat olivat kaukoputkissa joskus taannoin. Näitä samaan ajatuksen perustuvia juhlavuoden tarroja on nyt myyty Novan syksyn kokoontumisissa ja muutamia saattaa olla vielä jäljellä.
Tähtiharrastuspäivä, komeetanmetsästystä ja pikkujoulut
Syyskausi käynnistyi kerhotoiminnalla ja osallistumalla valtakunnalliseen tähtiharrastuspäivään syyskuussa. Järjestimme tuolloin tähtinäytöksen lentokentän päässä ja sään puolestakin päivä, tai siis ilta onnistui. Kiitos aktiivisten jäsenten, saimme useita näyttäjiä ja erilaisia putkia, joilla katseltiin Kuuta ja Saturnusta, sekä odoteltiin Jupiterin nousua. Yleisöä kävi paikalla ihan mukavasti. Sen olemme vuosien saatossa oppineet, että vähintään kaksi näyttäjää pitäisi näissä olla, jolloin jonottaminen putkelle vähenee ja esimerkiksi ensi kertaa putkeen katsova saa kaikessa rauhassa opastusta. Nyt kun näyttäjiä oli enemmän, pystyin esimerkiksi itse irrottautumaan näyttämisestä hetkeksi ja kertomaan tähtiharrastuksesta enemmänkin aiheesta kiinnostuneille. Tapahtuman alla avasimme Novalle Instagram-tilin, jonka tarkoituksena on saada avaruudesta kiinnostuneita löytämään yhdistys. Tätä kirjoittaessa Instagram-tilillä on 33 seuraajaa. Someaktiivisuudella on oma merkityksensä yleisötapatumista tiedottamisessa, sillä emme enää saa esimerkiksi lehdistöltä samanlaista apua, kuin joskus aiempina vuosikymmeninä. Ihmisiltä kannattaa myös kysellä, miten he olivat saaneet kuulla tähtinäytöksistä.
Olimme melko pian uudestaan lentokentän päässä putkien, kameroiden ja kiikareiden kanssa. Lokakuun alkupuolella Komeetta C/2023 A3 (Tsuchinshan-ATLAS) ilmestyi matalalle länsilounaiselle taivaalle. Parina iltana yritimme pilvilauttojen välistä sitä löytää hämärältä taivaalta auringonlaskun jälkeen. Rauno Päivinen onnistui novalaisista tekemään ensimmäisen havainnon Imatran Mellonmäeltä. Joitain päiviä myöhemmin komeetasta tulikin ihan näyttävä ja helposti löydettävä kohde, jota pystyi seurailemaan omalta takapihalta useana iltana.
Novan WhatsApp-ryhmä osoitti toimivuutensa molempien tapahtumien yhteydessä. Varsin nopeasti ja spontaanisti pystyimme sopimaan organisoitumisesta asioiden toteutuksessa ja samoin erilaisia havaintotuloksia on voitu jakaa jäsenille käytännössä reaaliaikaisesti. Kannattaa jatkossakin miettiä, millaisia asioita pitää yhdistystoiminnassa perinteisten kokousten kautta kierrättää ja miten asiat kehittyvät. Tärkeää on muistaa huolehtia, että kaikki jäsenet tietävät mitä ja missä jotain tapahtuu.
Juhlavuoden viimeinen tapahtuma oli luonnollisesti pikkujoulut, joita vietimme avaruushenkisesti hohtokeilaamalla Space Bowling Lappeenranta -nimisessä keilasali-ajanviettokeskuksessa. Varasimme lonkalta kaksi rataa eikä ilmoittautumisia pyydetty etukäteen, mutta tämä oli juuri sopiva noin kymmenen hengen porukalle.
Yhteenvetona sanoisin, että näistä aikaansaaduista hienoista yksittäisistä hetkistä huolimatta parasta kuluneessa vuodessa on vahvasti aktivoitunut yhdistystoiminta eli asiastaan innostunut harrastajayhteisö. Olemme erittäin hyvässä tilanteessa ja vireessä luomaan oman näköistämme toimintaa tässä ajassa.
Kai Hämäläinen