Kun pari vuotta sitten halusin vakavammin tähtiharrastuksen pariin, kuulin Messiermaratonista ja sain ajatuksen tavoitteesta kuvata kaikki 110 kohdetta. Se olikin todellinen haaste, joka osoittautui enemmän kuin vaativaksi, mutta ajattelin samalla tehdä kohteista kunnon muistiinpanot.
Kun oma kuvaaminen näytti todella vaikealta, tuli mieleen katsoa josko netistä löytyisi laitteita, joita voisi käyttää etänä. Ja totta tosiaaan tuli täysosuma. Vuosittaisella 20 USD maksulla pääsin käyttämään etänä Slooh:n tähtitornien kymmentä kaukoputkea.
Slooh:lla on nykyisellään kaksi observatoriota alueilla, joissa kaukoputket toimivat maapallolla parhaimmissa olosuhteissa. Teneriffalla tulivuori Teiden rinteellä 2372 metrin korkeudella merenpinnasta on kuusi kaukoputkea. Suurimmalla niistä on yli puolen metrin (20 tuumaa) pääpeili. Chilessä La Dehesassa on neljä kaukoputkea 1450 metrin korkeudella, niistä suurin on 17 tuuman kaukoputki, jolla onkin saatu todella hienoja kuvia.
Kuka vain voi aloittaa tähtitieteen harrastuksen
Itsekin opettajana haluan vahvasti tuoda esille Slooh:n koulutukselliset tavoitteet, jossa kohderyhmänä ovat koululaiset, mutta varttuneemmatkin huomaavat oppivansa paljon uusia asioita. Sivustolla on tarkemmin esitelty erikseen 1000 merkittävää taivaan kohdetta ja sivuston oppaat myös käsittelevät tähtitieteen tekniikoita. Lisäksi jäsenet saavat harrastuksestaan jäsenpisteitä ja nousevat sivuston sisäisellä tasolla eteenpäin. Jäsenet voivat osallistua etsintätehtäviin, joissa saavat syvempää tietoutta tähtitaivaan ja aurinkokunnan kohteista samalla kun heitä opastetaan kuvaamaan niitä. Jäseniä myös kannustetaan lataamaan havaintojaan sivustolla muiden nähtäviksi.
Nälkä kasvaa syödessä
Tällä vasta-alkajan tasolla saatoin varata yhden viiden minuutin käyttövuoron kerrallaan ja lisäksi sain ’ratsastaa’ viiden kolleegan käyttövuorolla. Eli parhaimmillaan sain yhtenä yönä kuusi Slooh:n järjestelmän prosessoimaa kuvaa. Ne olivat sellaisenaan kyllä hienoja, mutta kuvan laatu vaihteli eikä niistä PNG-tiedostoina saanut jälkikäsittelylläkään paljon parempia.
Hyvin nopeasti päätin edetä vuosikustannuksella 100 USD:n harjoittelijatasolle, jossa sain kerrallaan varata saman käyttövuoron (ja edelleen ratsastaa viidellä). Mutta tällä kertaa tuloksena oli neljä yksiväristä kuvaa laatukaukoputkien tapaan. Kuvat otettiin alle minuutin valotusajalla neljän suotimen kautta. Yksi kirkkauskuva (luminosity, L), yksi päästi valon vain punaisella aallonpituudella (R), yksi vihreällä (G) ja yksi sinisellä (B).
Ja nyt harrastukseni siirtyi ihan toiselle tasolle, kun näitä kuvia on itse käsiteltävä. Slooh:n sivustolla on oma kuvankäsittelyohjelmansa ja siihen on tarjolla hyvä opas. Mutta näitä tähtikuvausohjelmia on myös saatavilla sekä ilmais- että maksuversioina. Itse lähdin testaamaan Pixinsight-ohjelmaa, joka tarjosi kolmen kuukauden ilmaisen kokeilun täysversiolla. Ohjelmalla on jyrkkä oppimiskäyrä, mutta verkosta löytyy paljon oppaita ja videoita opiskelun pohjaksi. Lopulta kokeiluajan loppuessa päätin ostaa ohjelman, jonka hinta oli noin 300 euroa. Ja myös päivitin itseni Slooh:n tähtitieteilijän tasolle (kuinka kuulostaakin hienolta!)), jolla saa viisi käyttövuoroa itselleen (ja ne viisi ratsastusta). Tämän tason vuosimaksu on 300 USD. Kuten ystäväni totesi, sehän on alle euron päivä.
Slooh avaa sivustonsa koululaisille
Tämä on aivan mahtava alusta koululaisten käytettäväksi ja toivoisin mahdollisimman monen tämän oivaltavan. Ja juuri nyt Slooh on päättänyt myöntää miljoona käyttöoikeutta koululaisille. Englanninkielisenä sivusto palvelee parhaiten äidinkielenään englantia puhuvia, mutta koska opetuspaketit aina edellyttävät opettajavalvontaa, luulisin myös suomalaisia kouluja kiinnostavan. Kun kävin viime vuonna Kesämäen koulun tiedeluokalle esittelemässä Slooh:ta, oppilaat halusivat nähdä englanninkielisen version googlekäännetyn suomenkielisen sijasta (joka minusta oli yllättävän hyvä), joten toivottavasti täältäkin apurahaa jotkin tiedeluokat hakevat.
