Kevään edetessä tarjoutui Novassakin mahdollisuus järjestää muutakin toimintaa kuin etäkokouksia ja hybridikerhoja. Ryhdyimme muistelemaan, miten erilaisia tähtienkatseluiltoja järjestetään ja selvästikin kiinnostusta aiheeseen oli osallistujamääriä verratessa yhdistyksen kokoon. Loppujen lopuksi kulunut kevät on ollut yhdistystoiminnan valossa täysin normaali.
Alun perin olimme ajatelleet Lappeenrannan lentokentän keskustan puolesta päätyä katselupaikaksi eteläistä ja läntistä taivasta ajatellen ja aiempiin hyviin kokemuksiin perustuen, mutta koska kelit suosivat myös hiihtäjiä, päätimme olla viemättä yhtään tilaa hiihtäjien parkkialueelta. Sopivaa tilaa löytyi varuskunta-alueelta, sekin hyviin kokemuksiin pohjautuen. Ulkoilualue, johon pääsee helposti autolla ja kävellen ja jossa katuvalot eivät paista suoraan silmiin, on yleensä kaupunkikatseluun hyvä paikka. Korkeiden talojen ja täysikasvuisen puuston seassa ei tietenkään voi katsella.
Erikoiseksi nämä kevään katseluillat tekivät sääolosuhteet. Yhtäjaksoinen aurinkoisen kirkas sääjakso kesti helmikuun lopulta maalikuun loppupuolelle ja pystyimme järjestämään katseluiltoja neljänä maanantaina peräkkäin. Olen ollut järjestämässä monenlaista tähtiharrastustoimintaa 30 vuoden ajan, enkä muista näin hyvää tuuria säiden suhteen olleen koskaan. Yleensä hyvät havaintosuunnitelmat, niin omat kuin yhdistyksen, lässähtävät sumuun tai räntäsateeseen. Peräkkäin toistuvina katseluiltoina tarjoutui mahdollisuus seurata Kuun omaa liikettä ja kasvavaa vaihetta, jolloin vastaavasti samoilla putkilla ja okulaareilla todettiin Orionin sumun kutistuminen Kuun valon lisääntyessä. ISS-avaruusasema bongattiin viimeisen illan päätteeksi, samoin muitakin tekokuita. Ne, joilla sattui olemaan katse itäiselle taivaalle noin kymmenen minuuttia aiemmin, näkivät hienon bolidin vai peräti tulipallon, joka päätyi uutisotsikoihin saakka. Tähtikuvioita ja tähtien nimiä opeteltiin. Yhteen katseluiltaan saatiin mukaan koululuokka melko lyhyellä varoitusajalla. Kevättaivas oli tänä vuonna erityisen planeettaköyhä, mutta taivaanmekaniikalle emme oikein voi mitään.
Kaksi tähtinäyttäjää omilla putkillaan todettiin toimivaksi ratkaisuksi. Samalla kun yksi näyttäjä opettaa esimerkiksi ensikertalaista katsomaan putkella, voi toinen näyttäjä jutella muiden osallistujien kanssa ja omaa rauhallista katseluaikaa ja tuntumaa putken käyttöön on tarjolla kaikille enemmän. Kesäajan alkaessa ja huhtikuun lähestyessä pimeä aika siirtyy myöhemmäksi ja se mitä näissä puitteissa nähtävissä oli, on jo nähty. Jatkamme katseluiltoja kaupunkiolosuhteissa syksyllä Saturnuksen ja Jupiterin merkeissä.