Bernard Le Bovier de Fontenelle (1657–1757) oli ranskalainen kirjailija, Pariisin tiede- ja kulttuuripiireissä monipuolisesti vaikuttanut henkilö. Hänen oma tutkimustyönsä ei ollut kovinkaan vakuuttavaa, mutta taitavana kirjoittajana hän alkoi menestyä tieteen popularisoinnin saralla, joka oli toimintana varsin uutta. Hänen tunnetuin teoksensa Entretiens sur la pluralité des mondes (1686, 1742) on nyt ilmestynyt suomeksi.
Kirjan rakenne perustuu kertojahenkilöön, joka pyrkii tekemään vaikutuksen viehättävään markiisittareen esittelemällä hänelle iltaisin kuutamokävelyillä tähtitieteen uusinta tietoa ja niistä seuraavia johtopäätöksiä mielikuvitusta yhtään säästelemättä. Nykylukija asettaa kirjan reilusti enemmän fantasian tai scifin puolelle. Teos osuu ajanjaksoon, jolloin kopernikaaninen maailmankuva alkaa kipuillen raivata tilaa ja ensimmäiset kaukoputket tuottavat uutta tietoa taivaankappaleista. Esimerkiksi Pariisin Observatorio perustettiin 1667. Avaruusfantasiakirjoja syntyi 1600-luvulla varsin paljon ja niillä oli oma merkityksenä lyödä kiilaa kirkkokuntien haluun kontrolloida ihmisten ajattelua. Maapallon ulkopuolisen elämän arvuuttelu, saati siitä kirjoittaminen oli varsin tulenarkaa puuhaa. Tämäkin teos meni heti ilmestyttyään katolisen kirkon kiellettyjen kirjojen luetteloon.
Vaikka Maa on siirtynyt kaiken keskeltä kiertämään Aurinkoa, aurinkokunnan käsitettä ei ole vielä olemassa. Fontenelle rakentaa teoksena Descartesin teoriaan pyörteistä, jotka pitävät taivaankappaleet radoillaan. Aurinkokunta on oma suurpyörteemme. Newtonin painovoimalaki oli juuri ilmestymäisillään Fontenellen kirjan aikoihin, eikä Fontenelle sitä hyväksynyt, vaan jatkoi periranskalaiseen tyylinsä kartesiolaisen ajattelun kannatusta, niin kuin moni muukin. Kuun kraattereita ei myöskään kirjassa vielä tunneta. Ne ovat kaivoja, joihin Kuun asukkaat menevät suojaan armottomalta Auringon paahteelta, koska Kuussa ei näytä olevan kaukoputkellakaan katsottuna lainkaan pilviä. Yksittäisten hauskojen lauseiden lisäksi kirja ihastuttaa filosofiallaan; ymmärtääksemme maailmankaikkeutta meidän pitäisi olla katselijoina kappaleiden välillä, ei osana niitä.
Kirjan viisi lukua kertoo viidestä iltakävelystä kertojan ja markiisittaren kesken. Markiisitar ei suinkaan ole pelkkä kuuntelija, vaan esittää erittäin osuvia jatkokysymyksiä, jotka vievät kirjan pohdintoja eteenpäin. Kirjan myöhempään versioon – johon tämä suomennos perustuu – on lisätty vielä yksi luku. Aluksi sulatellaan ajatusta siitä, että Maa ei olekaan kaiken keskus ja että sillä on pyörimisliike myös itsensä ympäri. Ja jos kerran Kuu on hyvin samantapainen taivaankappale kuin Maakin, senkin täytyy olla asuttu. Ja samalla periaatteella kaikilla muillakin planeetoilla on omat asukkaansa, kuten myös vaikkapa Jupiterin neljällä kuulla. Ja koska taivaan muut tähdet ovat Aurinkomme kaltaisia taivaankappaleita, asuttuja maailmoja on loputtomiin. Kaukoputkella Linnunradan suuntaan katsottaessa nähdään niin paljon tähtiä lähellä toisiaan, että niiden planeettojen asukkaat voivat kirjekyyhkyjen avulla lähettää viestejä toisilleen. Kertojahenkilön toiveikas mielikuvitus on lähtenyt melkoisen laukkaan, jos otetaan huomioon ensimmäisen eksoplaneettahavainnon syntyneen 1992 ja vakavasti otettavan SETI-tutkimuksen alkaneen 1960-luvulla. Lennokkaiden ajatusten esittäminen liittyy vakavaan tarpeeseen herätellä oman aikansa ihmisiä ennakkoluulottomuuteen ja avarakatseisuuteen. Myös mikroskooppi oli Fontenellen aikaan juuri keksitty ja elämän monimuotoisuus alkoi vähitellen valjeta. Tietoon ja järkeen perustuva valistuksen aika oli alkamassa.
Suomentajan erittäin asiantunteva käännös kaikkine kommentteineen rikastuttaa lukukokemusta ja auttaa hahmottamaan teoksen kontekstia ja aikakautta. Myös lukuvinkkejä tähtitieteen historiasta kiinnostuneille tarjotaan runsaasti. Monipuolinen toimitustyö tekee kirjasta myös hyödyllisen tietopaketin viihteellisten puolien lisäksi. Olisipa tällaista suomennoskulttuuria ja vastaavia aihevalintoja vielä enemmän.
Bernard Le Bovier de Fontenelle: Maailmojen moninaisuudesta. Suomentanut ja toimittanut Osmo Pekonen. Art House 2021.