Raunon ja Eskon kanssa olimme jo useamman viikon ajan odotelleet sopivaa ”komeettakeliä”. Olihan taivaalla nyt yhtä aikaa jopa neljä pyrstötähteä. Vastaava tilannetta en muista olleen koskaan yli 50 vuotisen harrastusjaksoni aikana. Siis havaittavia pyrstötähtiä! Huhtikuun alussa olikin jo lupauksia kirkkaasta, mutta aina pilvisyys iski. Lopulta, pitkän odotusajan jälkeen tiistai 21.4. näytti säätiedostuksen mukaan lupaavalta. Ja pimeyttäkin riitti juuri ja juuri – tosin melko myöhään. Alkuillasta Imatran suunnassa oli pilviä, mutta koska pimeys tulee vasta noin klo 23:30, ehti pilviverho poistua Aholan ”observatoriosta”. Sovittiin, että pojat tuovat kaukoputket tulessaan ja itse otin mukaan ainoastaan kiikarit. Eväitä ei otettu. Treffit sovittiin Aholaan. Kun saavuin paikalle noin klo 32:20, oli kaukoputkien pystytys jo täydessä käynnissä ja Imatran suunta vielä osin pilvessä. Läntinen taivas oli kristallin vaaleasininen ja luoteessa loistava Venus oli epätodellisen kirkas. Komeetat lymysivät vielä pohjoisen suunnan pilvissä.
Raunolla ja Eskolla oli mukana tietokoneohjatut SCT-teleskoopit, joten mahdollisuus todelliseen havaintopläjäykseen oli hyvä. Taustataivaan mittari näytti maksimilukemia paikka huomioiden ja tähtitaivas oli täysin läpinäkyvä ja värinätön aina horisonttiin asti. Korpin tähdet näkyivät ihan metsän reunaan asti. Myös lämpötila oli plussalla, joten olosuhteet olivat mainiot.
Heti pilviverhon siirryttyä, aloitimme komeetoilla. Askelmoottoreiden hiljaisen surina saattelemana okulaareihin ilmestyi komeetta. Mikä komeetta? Itse oli yrittänyt havaita niitä kiikareilla kaupungista, mutta homma oli melkoista arvuuttelua. Arvuutteluksi se olisi jäänyt nytkin, ellei lahjomaton GOTO olisi löytänyt juuri oikeat kohteet. Komeetat C/2209 Y4, Atlas (14,3), C/2019 Y1, Atlas (6.2), C/2017 T2 Panstars (8,3) ja C/2018 N2 Assans (14,4) olivat siinä todellakin. Y1 ja T2 olivat selvästi helpompia ja tunnistettavissa, toin himmeähköinä utuläiskinä ilman kirkasta komaa. Jopa pyrstön poikaa arvuuteltiin. Outo tilanne, neljä komeetta pohjoistaivaalla! Ei ihme, että ne eivät tarttuneet kiikareihin kovin helposti.
Kuvassa GOTO-jalustoilta saatu havaintoloki tai listaus yön kohteista, joita kaukoputki on etsinyt. Näin on mahdollista jälkikäteen varmistaa havaintokohteen tiedot. Kun tieto on kaukoputken ohjauskapulassa, eli tässä jalustassa kännykässä, on sen jakelu yksinkertaista. Tähän tekstiin se on liitetty jpg-tiedostona. Näitä sain käyttööni heti aamulla kolme kappaletta.
Komeettojen jälkeen siirryimme erilaisiin sumumaisiin kohteisiin. Niitä oli yhtensä varmaan kolmisenkymmentä, mutta kuvailen omasta päästäni niitä okulaarinäkymiä, jotka jäivät mieleni parhaiten. Aloitimme helpoimmista, eli pallomaisista, nehän ovat kaikille tuttuja.
Ensimmäisenä silmiin ”hyppäsivät” M 53, Coma Perenices ja M 3 Canes Venatici. Näkymä oli melkein valokuvamainen ja pallomaiset hajosivat sadoksi erillistähdiksi yhtenäisen keskustan ympäri. Yksi erokoisuuksista, jota en koskaan ollut nähnyt, oli ”Itercalactic Wanderer NGC 2419 (10,4) Lynxissä, joka kuuluu linnunratamme outojen pallomaisten kummallisuuksiin – outo tapaus.
Ursa Majorin suunnalla haroimme Boden sumut M 82 (8,0) ja M 81 (6,8). Noista M 82 on ”Edge-on-galaksi” ja M 81 hieman avoinna näkyvä. Sivujuonteena kurkkasimme myös himmeän minigalaksin NGC 3928 (12,5), spiraaligalaksin UGC 6983 (12,8) ja todella komean spiraaligalaksin M 109.
Itse en ole nähnyt Perseuksen pikku Dumbbell -suma M 76, mutta nyt sekin nähtiin melko pitsisenä utukohteena.
Leon suunnalla köllötteli suuri spiraaligalaksi M 96 (9,1) jonka keskuspullistama näkyi hyvin. Alueella on myös elliptinen galaksi M 105 (9,2) tai oikeastaan galaksijoukko. Mykistävä näky.
Väliottona piti luonnollisetsi kurkata Lyyran rengassumua M 57 (8,8). Rengassumu näkyi todella hienosti ja suurennustakin pystyi lisäämään melko rajattomasti. Keskustähteä emme nähneet mutta omasta mielestäni luulin nähneeni kohteen hieman vihertävänä. Johtuu ikänäöstäni!
Coma Pernikes on galaksibongarin kehto. Nyt otimme kohteeksi neulagalaksin NGC 4565 (9,1), galaksin NGC 4725 (9,0) ja Black Eye Galaksin M 64 (8,4). Näistä komein oli neulagalaksi. Se näkyy massiivisena sukkulana, jossa on kirkas keskuspullistuma. Galaksi näkyy suoraan sivulta katsottuna, ”Edge-on”.
Canes Venatici on keskeistä Deep-Sky-aluetta, kuten Leokin. Nyt otimme suuren spiraaligalaksinM 106 (8,3), Auringonkukkagalaksin M 63 (8,5). Näistä M106 oli mahtava. Yksi omituisuus oli täällä Valassumu NGC 4631 (8,9), todellakin valaan muotin pitkula, vaikka onkin sivuttain näkyvä spiraaligalaksi. Vielä kurkkaus kohti M 94 (7,9). Kirkas spiraaligalaksi päältä nähtynä. Spiraaligalaksien kuningas Canes Venaticin M 53, Whrilpool ui massiivisesti näkökenttään. Tuntui jotenkin tarunomaiselta katsella tuota juhalalaista näkymää ja ajatella, että sieltä fotonit ovat matkanneet silmääni noin 30000 valovuotta. Sehän on ihan naapurigalaksi, spiraalihaarat näkyvissä, kun ”rälläkällä” ajaisi”! Ei nyt ihan kuitenkaan!
Perseuksen avoin sumu NGC 869 (5,3) näkyi hienosti.
Camelopardaliksesta bongasimme harsomaisen spiraaligalaksin NGC 2403 (8,2)
Herculeen suunnasta otimme vielä kaksi himmeää spiralligalaksia, NGC 6207 (11,3) ja IC 4617 (16,0), komeita mutta melko himmeitä kumpikin.
Itse olen katsonut useita näistäkin kohteista pitkän tätiharrastukseni aikana varmaan eri laitteilla eri tilanteissa, mutta nyt tilnne oli täysin toinen.
Meillä oli nyt käytössä kaksi GOTO-jalustaa, joissa oli kiinni kaksi suurta kaukoputkea suurat SCT:a sekä yksi valovoimainen linnssiputki. Käytössä oli siis koko ajan kolme näkymää kolmella erilaitteella, välillä kaikissa sama kohde eri suurennuksilla tai siten eri kohteet molemmissa. Pystyimme keskittymään pelkkään katselun. Kohteiden hakuun ei juuri mennyt aikaa – ei tähtikartan tuhrailua, ei etsinkaukoputkeen sihtailua ja taivaalle haromista. Näin ikäihmiselle tuo silmälasien käyttö tähtihommissa on haastavaa – ilman rillejä et näe taivaalle, rilleillä et näe karttaa ja niin edelleen. Nyt ainoastaan tarvittiin kohdeideoita ja niitähän riitti. Esko otti sovitun kohteen näkökenttäänsä tietyllä okulaarilla ja Rane saman kohteen toisella suurennuksella. Näin kohteita pystyi katsomaan välittömästi eri suurennuksilla, jolloin kohteesta saa enemmän irti. Lisäksi ryhmähavainnoissa voidaan vaihtaa kommentteja ja mielipiteitä, mitä näky ja miten. Todella hieno reissu. Itse lopettelin katselun siinä klo 01:20 ja lähdin kohti Lappeenrantaa. Tuolloin oli kevätyön pimein hetki. Ja kumma kyllä, kosteutta ei tiivistynyt laitteisiin, koska kevätilma on niin kuivaa. Pojat jakoivat vielä, kokosivat laitteensa ja jatkoivat Imatralle. Aamulla sain puhelimeeni molempien kaukoputkien havaitolokit, joiden perusteella pystyin kirjoittamaan tämän tarinan. Emme tehneet mitään havaintomuistiinpanoja, koska kyseessä oli puhtaasti katseluyö eikä laitteita käytetty kuvaamiseen. Kiikareita en tarvinnut.
Session aikana GOTO-jalustat osoittautuivat ylivoimaisiksi, ainakin ikäihmisen silmät huomioiden. Vaikka usein väitetään, että tähtiharrastus on muuttunut tietotekniikaksi ja nörttihommaksi. Monet tähtiharrastajat kommentoivat, että ”kunnon vanhaa visuaalihavainnointia” ei tee kukaan, saati piirroshavaintoja. Juuri nyt ”kunnon visuaalihavaintojen ” teko on helpompaa kuin koskaan, myös piirroshavaintojen. Kaiken havaintoajan voi käyttää hyödyksi katsomiseen. Ja aina voi palata perinteiseen manuaaliseen tähtihyppelyyn kohteiden etsinnässä. Tämän session aikana koeponnistimme Eskon ja Ranen hienot ”manuaaliset” havaintojakkarat, jotka toimivat myös loistavasti. Niistä sitten toinen juttu myöhemmin. Koitamme toteuttaa novalaisille samankaltaisen havaintosession syksyllä. MMu