Tänä vuonna Etelä-Karjalan Nova täyttää 40 vuotta. Tarkka syntymäpäivä voidaan määritellä ensimmäiseen perustavaan kokoukseen, joka pidettiin Imatralla 6.7.1974. Jo seuraavana vuonna olivat säännöt laadittu, yhdistystiedot lähetetty yhdistysrekisteriin ja hallinto luotu. Nuoren yhdistyksen järjestämissä varhaisissa tilaisuuksissa kävi kymmeniä, jopa sadoissa laskettuja osallistujia. Pian alkoi myös julkaisutoiminta ja yhdistystoiminnan ohella Imatralle muodostui valtakunnallisestikin erittäin aktiivinen ja aikaansaava havaintoryhmä. Vuoden 1980 Tähtipäivät järjestettiin Imatralla ja viimeistään siinä vaiheessa yhdistys oli niin sanotusti saatu Suomen tähtiharrastuskartalle. Kannattaa muistaa että tuolloin Tähtipäivät olivat käytännössä ainoa foorumi harrastajille tavata toisiaan ja esitellä tuloksia; tapahtuman sisällöllinen merkitys oli aivan toinen kuin nykyään. Vuonna 1987 järjestettiin Imatralla kaikkien aikojen ensimmäinen Cygnus-kesätapahtuma, jossa Nova toimi paikallisjärjestäjänä; ehkä juuri tästä Nova tunnetaan parhaiten valtakunnallisella tasolla. Oletettavasti myös jäsenlehtemme – jota on vuosien saatossa lähetetty muillekin seuroille – on toiminut tärkeänä näkyvyyden ylläpitäjänä myös Etelä-Karjalan ulkopuolella.
Pienenä seurana Nova ei ole koskaan paistatellut otsikoissa isoilla hankkeilla ja tähtitorneilla. Mutta jos aletaan katsoa sitä erilaisten kokousten, esitelmien, yleisönäytösten, kouluyhteistyön, kirjoitettujen harrastusjuttujen, ajettujen kilometrien määrää ja kaikkea muuta mitä on tehty, voimme olla pelkästään ylpeitä kelpo yhdistyksestämme. Ja jos olemme itse tyytyväisiä yleisesti ja tyytyväisiä kukin omaan monipuoliseen harrastukseensa joka antaa innostusta ja sisältöä elämään, ei kai voi muuta kuin jatkaa eteenpäin.
Vaikka yhdistys on aina kärsinyt nuorison poismuutosta paikkakunnalta, se ei ole lietsonut mitään sisäänpäin lämpiämistä ja huonoa itsetuntoa, vaan Novan piirissä on vuosikymmenten saatossa kasvanut aika paljon valtakunnalliseen harrastukseen aktiivisesti mukaan lähteneitä harrastajia. Myönteinen asenne lähteä aktiivisesti mukaan esim. valtakunnallisiin tapahtumiin ja tutustumaan uusiin ihmisiin on selvästikin yhdistyksen alkuaikojen ja ensimmäisten aktiivien toiminnan peruja ja se on jotenkin onnistunut säilymään. Henkistä perintöä ei aina arjessa tule ajatelleeksi, mutta taustalla se vaikuttaa monella tavalla. Novalaisten aktiivien suuntautuneisuus valtakunnalliseen toimintaan on muutoinkin tunnistettu ja tunnustettu.
Tähtiharrastuksen paikallishistoria ulottuu Novaakin pidemmälle
Näin juhlavuonna kannattaa myös muistaa, että järjestäytynyttä tähtiharrastustoimintaa on ollut Etelä-Karjalassa ennen Novaakin. Tammikuussa 1945 perustettiin Ursan Ylä-Vuoksen paikallisosasto, jota sittemmin kutsuttiin ”Imatran Ursaksi”. Perustamisvuonaan Ylä-Vuoksen paikallisosasto kokoontui 11 kertaa! Ja kuinka ollakaan, se kohosi varsin nopeasti suurimmaksi Ursan paikallisosastoksi. Tosin silloin oli jo olemassa joitakin itsenäisiäkin tähtiharrastusseuroja, mutta varsinainen yhdistysten syntyaalto alkoi vasta myöhemmin kun paikallisosastot alkoivat hiipua. Moni paikallisosasto myös suoraan muuttui yhdistykseksi, kuten mm. Lahdessa ja Mikkelissä tapahtui. Yhdistysten nimistä voi arvailla näitä kehityskulkuja. On kuitenkin jäänyt vahva perinne, että moni tähtiharrastaja kautta Suomen on myös Ursan jäsen. Ursan julkaisutoiminnalla on tietysti vahva merkitys tässä ilmiössä. Keskeisintä ”Imatran Ursan” toimintaa olivat tähtinäytökset Tainionkosken vesitornilla (kaukoputkella joka viettää eläkevuosiaan nyt Loukolla ja jota Novakin käytti alkuaikoinaan, se on kuitenkin oma tarinansa), jota kesti aina 1960-luvun puoliväliin saakka. Sitten tähtiharrastustoiminnassa alkoi noin kymmenen vuoden tauko.
Onko yhdistystoiminnalla tulevaisuutta?
Yhdistystoiminnan tulevaisuus voisi näyttää valoisammaltakin. Toivottavasti olen väärässä, mutta välillä vaikuttaa siltä, että ylipäätänsä yhdistysmaailmassa 1980-luvulla syntyneet ovat viimeinen sukupolvi joka edes jotenkin näkee yhdistystoiminnan sillä tavalla kuin se on tarkoitettu. Nuorempi nettisukupolvi hoitaa harrastuksiaan ja yhteyksiään muihin muilla keinoin kuin yhdistystoiminnassa aktiivisesti mukana olemalla. Tämä ei tietenkään ole niin yksioikoista, bändikouluun ja urheiluseuraan on lähdettävä ovesta ulos kohtaamaan oikeita ihmisiä jatkossakin, mutta voisiko tähtiharrastuksessa tämä kehitys olla pohtimisen arvoinen kun jo lähtökohtaisesti tähtiharrastus on yksilölaji ja järjestötoiminta erityisen haavoittuvaa?
Pieniä seuroja pyörittävät käytännössä kolme neljä aktiivia kymmenien vuosien kokemuksella ja valtakunnallisen tapahtuman järjestelyvastuun ottaminen arveluttaa. Nuorisojäseniä (saati niitä heistä jotka ottaisivat yhdistysvastuuta) ei enää näy eikä kuulu vaikka kuinka kierrämme kouluissa ja tapahtumissa esittelemässä toimintaa.
Voisiko olla jokin uusi tapahtuman muoto, joka järjestetään lähtökohtaisesti rennommalla otteella spontaanimmin silloin kuin tarvetta on? Voisiko olla kevyempiä tekemisen tapoja kuin rakentaa systeemejä edellisten päälle? Itse asiassa uudenlaisia harrastajien tapaamisia on jo järjestetty ilman mitään taustalla olevia organisaatioita. Tästä palloa hieman myös Tähtitieteellinen virasto Ursan suuntaan. Tähtiharrastuksesta ja tähtiharrastajista ei kannata vieraantua.
Miten tavoittaa nuorisoa?
Tähtiharrastus oli aikanaan aivan eturintamassa hyödyntämässä Internetin mahdollisuuksia. Nyt näyttää olevan käynnissä jonkinlainen tähtiharrastuksen toiseen aaltoon nousu verkon hyödyntämisessä. Ainakin Ursa on uudistanut verkkopalvelujaan ja uusi Taivaanvahti-havaintojärjestelmä varmasti tuo mukaan sellaisia uusia nettisukupolven harrastajia, joille perinteiset jaostot ja lomakkeet olisivat täysin luontevien toimintatapojen ulkopuolella. Sama haaste koskee Novaa ja kaikkien paikallisyhdistyksien tapaa olla nuorten löydettävissä. Novan siirtyminen paperille monistetusta jäsenlehdestä tähän verkkojulkaisuun osuu samaan ajanjaksoon. Tätä kirjoittaessa viimeinen paperille painettu Ursa Minor on ilmestynyt ja Ursa hakee uudelle verkkojulkaisulle vetäjää. Kaikesta teknisestä näpertelystä huolimatta tähtinäytöksiä ja yhteistyötä koulujen kanssa pitää meidän sitkeästi jatkaa ja toivoa parasta. Olisipa yhdistyksellä edes muutamia nuorisoaktiiveja, jotka auttaisivat ideoimaan toimintaa ja toiminnasta tiedottamista.
