Tähtiharrastusseuramme tammikuun 14. päivän kokouksessa tuli puheeksi seuran rahastonhoitaja Martti Muinosen kanssa, että voisin lainata testattavaksi seuralle lahjoituksena saatua 60-luvun Royal-merkkistä linssikaukoputkea. Putki on japanilainen ja sen polttoväli on 1200 mm ja linssin halkaisija 60 mm. Kokouksen jälkeen Martti kuljetti minut ja kaukoputken opiskelija-asunnolleni ja putki vietiin heti säilytykseen varastoon.
Kului melkein kaksi viikkoa, kun torstai-iltapäivänä 26. tammikuuta huomasin iltakuuden aikaan kaupungilla, että on pimeää ja taivaalla näkyy matalalla kuunsirppi, jonka läheisyydessä on Venus sekä korkeammalla Jupiter. Heti tuli mieleen, että nyt voisin testata kaukoputkea. Kaukoputken kiinnitys oli vain parilla ruuvilla jalustaan, joten kävin ostamassa sähkölankaa, että sen saisi paremmin kiinni.
Puoli seitsemän aikaan illalla soitin kaverille, että nyt pääsisi katsomaan planeettoja ja kuuta. Venus ja kuu olivat niin matalalla kerrostalojen yllä, että ei ollut montaa kymmentä minuuttia aikaa. Hain kaukoputken varastosta ja harmittelin sitä pystyttäessäni etten ollut tutustunut pystyttämiseen aiemmin, koska nyt tuli pieni kiire.
Kaukoputken pystytys oli kuitenkin yllättävän nopeaa. Jalustan tukivarsien kolmella siipimutterilla säädettiin jalustan korkeutta ja itse putken kiinnitys oli neljällä ruuvilla, joista siis kaksi puuttui. Kuitenkin kaksi ruuvia riitti pitämään putken kiinni pidikkeessään eikä tarvinnut hukata aikaa sähkölangan viritykseen. Okulaareja oli 25,9,6 ja 2,5 millinen. Käytimme kuitenkin vain 25 ja 6 millistä okulaaria, joilla 1200 mm polttovälillä pääsisi 48- ja 200-kertaisiin suurennuksiin.
Aluksi katsoimme Venusta 48-kertaisella suurennuksella, ettei se ehtisi hävitä näkyvistä. Se näkyi hyvin kirkkaana täplänä eikä yksityiskohtia näkynyt. Etsinkaukoputken kollimaatio oli suht’ kohdillaan ja se riitti hyvin 48-kertaisen suurennuksen käyttämiseen, mutta 200-kertainen suurennus olisi vaatinut tarkempaa suuntausta eikä se 15 asteen pakkasessa pimeällä kelillä olisi ollut ihan helppoa, joten tyydyimme 48x suurennukseen.
Putkessa oli kyllä seurantakiertoruuvit, mutta hyvin suuntaus ja seuranta onnistui perusssäätöruuveja kiertämällä ja kädellä painamalla. Aika nopeasti Venus liikkui näkökentässä maan pyöriessä, joten suurten suurennusten seuranta vaatisi tarkempaa tutustumista. Nyt emme edes kohdistaneet jalustaa pohjantähteen vaan käytimme sitä atsimutaaliasennossa vaaka- ja pystysuunnassa. Jännä oli havaita, että suuntauksen voi tehdä myös ilman okulaaria kääntöpeilistä katsoen.
Kuunsirppi näkyi mukavasti 48-kertaisella suurennoksella ja täytti melkein koko näkökentän. Kraatterit näkyivät isoina 200x suurennuksella, mutta silloin kuu ei kauaa pysynyt näkökentässä. Putkea oli vähän konstikasta säätää käsin, joten seurantaan olisi kannattanut perehtyä ja kohdistaa jalusta. Jupiter oli puun takana, joten jouduimme siirtämään putkea hieman. Putki jalustoineen on kuitenkin melko kevyt kantaa ja siirtää; ainakin muutamia metrejä.
48X suurennuksella Jupiter näkyi kirkkaana ja sen okulaarin kuvassa vasemmalla puolella alhaalla (siis kaukoputken kääntämässä kuvassa näkyvänä) näkyi Io, Europa, Ganymedes ja kaukana oikealla ylhäällä Kallisto. Jupiterissa erottui kaksi vaaleanruskeaa raitaa viistosti oikealle ylöspäin suuntautuvana, jotka siis ovat Jupiterin vöitä. 200X suurennuksella emme saaneet Jupiteria näkymään: ilmeisesti olisi kannattanut kokeilla 9 mm okulaaria eli 133x suurennusta. Syynä voi myös olla aiemmin mainittu kollimaatio eli suuntaus.
Viihdyimme 15-asteen pakkasessa kaikkiaan tunnin ja viisitoista minuuttia, jolloin alkoi tulla kylmä, mutta mielessä oli jo kevään vilpoisammat kelit, jolloin olisi helpompi testata putkea. Myöskin olisi kiva kokeilla voiko putken läpi kuvata digikameralla. Paljon jäi siis vielä testattavaa.
Osmo, 26.1.2012 Lappeenranta
