Planeetat, kuut ja syvän taivaan kohteet ovat tulleet minulle tutuiksi vajaan viiden vuoden harrastamisen aikana, mutta tähtitaivaan tuntemus on edennyt vain pienin askelin. Pohjantähti, Otava, Orion, Kassiopeia, Seulaset ja muutamat isot tähdet ovat tuttuja, mutta hienolla kelillä pää kummasti pyörii kun yrittää etsiä tuttuutta taivaalta.
Niinpä nyt päätin oikein paneutua asiaan ja harjoittelin Stellarium-ohjelmalla elokuun puolenyön itäistä taivasta. Tein listan, jolla ohjaisin itseni etsimään oheisen kuvan mukaisesti.
Tuota sitten harjoittelin muutaman kerran, kunnes tuli lupaus kirkkaasta taivaasta 6.8.2023. Olin aiemmin katsellut sopivia paikkoja lähistöllä ja päädyin Mustolan teollisuusalueen takalaidalle pienten hiekkateiden risteykseen, josta oli pohjoiseen, itään ja etelään sangen häirisemättömät näkymät.
No, ensimmäisenä iltana pilvet tulivat juuri ennen puoltayötä, joten palasin sinne seuraavana iltana. Nyt taivas oli kirkas, mutta kellon lähestyessä puolta yötä tähtiä näkyi melko huonosti, eikä hieno suunnitelmani oikein toiminut. Lisäksi huomasin, että välimatkat olivat huomattavasti laajemmat sillä kuvassahan oli reilusti yli puolet taivaasta. Tässä vaiheessa apua tuli Ursan tähtitaivassovelluksesta, jolla sain sentään varmistettua ne kirkkaimmat tähdet.
Teleobjektiivi 15 kuvalla
Niinpä päätinkin kuvata iPhone 13 Pro puhelimella ainakin osan taivaasta. Kuvausta varten valitsin NightCap-sovelluksen (3€), jossa on tähtikuvausvalinta. Valitsin myös puhelimesta käyttööni telekameran, joka vastasi normaalikameran kuvaa kolminkertaisesti optisesti lähennettynä. Digitaalinen lähentyminen on parempi jättää kuvankäsittelyohjelman huoleksi.
NightCap valottaa taivasta 10 sekuntia säätäen samalla automaattisesti kuvan, joten tähän ei tarvitse laittaa kameran säätöarvoja. Otin kuvia puolen tunnin ajan arviopohjalta, sillä en ollut etukäteen miettinyt kuvaamista. Niinpä nuo 15 kuvaa peittivät hyvin epätasaisesti kuva-alaa, toivoin tietysti ettei keskellä jäänyt tyhjää.
Myös jossain vaiheessa päätin kokeilla yhden kuvan verran myös ultralaajakulmaobjektiivia (0,5), jonka kuva on kaksinkertainen loitonnettuna normaalikameran verrattuna.
Kuten näkyy, kuvassa taivaalla on vielä sinistä hajavaloa, mutta hieman kuvan valotusta muuttamalla siinä näkyy enemmän tähtiä. Jouduin 15 kuvan kanssa aika lailla käyttämään aikaa, sillä niiden sijainnit piti selvittää Astrometry.net-sivustolla kullekin erikseen. Toki yhden kuvan ratkaiseminen vei vain muutaman minuutin, mutta tarkkana piti olla ettei mennyt kuvien kanssa sekaisin. Sivusto löytää kuvista yllättävän paljon tähtiä, kuten allaolevasta kuvasta näkyy.
Lisäksi niiden yhdistäminen panoraamakuvaksi oli hankalaa koska kuvat olivat pallopinnan tasoprojektioita. Kuitenkin lopulta sain panoraaman jonkinlaiseen tulokseen, mutta käyttämäni Pixinsight-ohjelman panoraamaprosessin kuvaa ei Astrometry saanut ratkaistua. Virheet kuitenkin lienevät olleet pienet. Mutta aika monta tuntia siinä meni 🙁
Lisäksi tähdet erottuvat kuvasta niin huonosta, että ne nähdäkseen on selaimessa suurennettava alla olevaa kuvaa reilusti. Lisäsin oikeanpuoleisessa kuvassa tähtikenttään myös tähdistöjen kuviot, jossa piti olla huolellinen verratessani niitä Stellariumin esimerkkeihin.
Ultralaajakulmaobjektiivi yhdellä kuvalla
Teleobjektiivin kuvasta raportoin myös Novan WhattsApp-ryhmälle, mutta sitten mieleeni muistui, että olin ottanut sen yhden ultralaajakulmakuvan. Lupaavasti kuvan koordinaatit ratkesivat nopeasti Astrometryllä
Näin huomattavasti yksinkertaisemmin saatiin noin 95° asteen näkökenttä eikä edes käytetty kameran koko kuva-alaa. Mutta vieläkin miellyttävämpää oli nähdä, että sain paremmin näkyviin tähtiä suhteessa niiden kokoon. Pienimmät tähdet olivat noin 5 magnitudin luokkaa eli lähellä silmän erotuskykyä. Ainakin eläkeläisellä.
Andromedan galaksi on näkökyvyn alarajaa huomattavasti kirkkaampi, mutta sen kirkkaus ei tule kuvaan samalla lailla kuin tähdillä ja vaikka kuinka yritin etsiä, ei se näkynyt.
Yhteenveto
Sain taas kerran todistettua itselleni, ettei takaiskun sattuessa tosiaankaan kannata vain todeta, että se siitä ja lähteä pois.
Olen myös huomannut, että etukäteen valmistautuminen auttaa paljon kokemuksen onnistumisessa. Stellariumilla on helppo laatia itselleen ainakin alustava suunnitelma, mitä havaintopaikalta voi katsoa.
Älypuhelimen kamera toimii hyvin myös amatööritason tähtitaivaan kuvaamisessa ja sillä saa tallennettua taivasta tukemaan omakohtaista katselukokemustaan. Ihan kaikkeen se ei taivu ja vaatii kunnon jalustan.
Kuvien käsittely onnistuu hyvin tietokoneen mukana tulleilla tai avoimen koodin kuvankäsittelyohjelmilla, jotka ehkä vaativat hieman lisäpaneutumista. Netistä löytyy hyviä ohjeita asiasta kiinnostuneelle.
PS
Ilmeisesti NightCap on ainoastaan iPhonesovellus, mutta ehkä Androidia varten löytyy vastaavia ohjelmia.