Perinteisen koulukirjanäkemyksen mukaan 13 000 vuotta sitten jääkauden lämpenevä ilmasto kylmeni, mannerjäätikön sulaminen pysähtyi joksikin aikaa ja jäätiköiden reunoille muodostui isoja jään alla virranneiden sulamisvesien kuljettaman soran kerrostumia joita kutsutaan Salpausseliksi. Risto Isomäen Miten Salpausselät syntyivät – kirjan mukaan Salpausselät muodostuivatkin Fennoskandian päällä olleen mannerjäätikön sulaessa kaikkein kiivaammin. Ilmaston hetkellinen viileneminen olikin seuraus eikä syy. Kirjoittaja käykin perinteisen näkemyksen eli Golfvirran koillishaaran kimppuun heti kirjan alussa ja löytää siitä useita epäkohtia. Koska en ole geologi, en arvioi kirjaa sen paikkansapitävyydellä, mutta esittelen lyhyesti erittäin innostavan, johdonmukaisen ja selkeän teoksen joka toivottavasti avaa laajempaakin keskustelua.
Hetkellisen ilmaston viilenemisen kiivaimman sulamisvaiheen aikana Isomäki selittää jäätiköistä irronneiden jäävuorten armadoilla, jotka kasvattavat merialueiden (auringon säteilyn) heijastuvuutta. Kuutiokilometrin kokoinen jäävuori hajotessaan keskimäärin metrin paksuisiksi jäälohkareiksi peittää merialueen noin tuhat kertaa laajemmalla alueella. Jäähileiden yhteenlaskettu pinta-ala voi Isomäen mukaan olla jo satatuhatta kertaa alkuperäisen jäävuoren kokoinen.
Miksi sitten mannerjää jatkoi sulamistaan ilmaston viiletessä? Isomäki tarkastelee sulamisen omaehtoista dynamiikkaa usealta eri kannalta. Mannerjää ei ole kakku josta aika leikkaa siivuja, vaan se ”elää” ja liikkuu jäävirtoina ja ohenee menettäessään massaansa. Ilmaston viilenemisen merkitys vähenee jos jäämassan korkeus laskee. Jäätikön keveneminen on myös tarkoittanut voimakasta maan kohoamista ja erittäin voimakkaiden maanjäristysten aikakautta. Kohoava maa vaikuttaa jään virtaussuuntiin ja nopeuteen. Maanjäristykset ovat repineet ohenevia jäätiköitä entisestään ja varmistaneet vesimassojen virtauksia peruskallioon saakka. Suomessa on tuhansittain maanjäristyksiin viittaavia rotkoja ja muita teräväreunaisia kalliorepeämiä, joita vesi ja jää eivät ole juurikaan muotoilleet.
Isomäki kysyy, ovatko Päijänne, Näsijärvi ja Saaristomeren Kihti muinaisia jäävuonoja? Onko Päijänne Suomen suurin jäävuono, joka jatkuu Suomenlahteen saakka, mutta on Salpausselän eteläpuolella Vesijärven ja Lahden jälkeen kokonaan sedimenttien peitossa? Lisäksi kirjoittaja kysyy, jatkuuko sama jäävuono jälleen lyhyesti Porvoon ja Loviisan välisten vuonomaisen pitkien merenlahtien muodossa? Kirjassa yhdistetään mm. jäävuonot ja (nyt Grönlannissa nähtävät) jäätikköjärvet osaksi tarinaa. Jäätikköjärvien vesi valuu pitkinä jään sisäisinä putouksina peruskallioon saakka synnyttäen mm. hiidenkirnuja. Kirjoittaja ehdottaa että ensimmäinen Salpausselkä syntyy jäävuonojen mennessä tukkoon kiviröykkiöistä ja muista maa-aineksista. Päijännettä käytetään esimerkkinä myös tarkemmissa jäämassojen kulkureittien kuvauksessa – kirjailijalle tuttua seutua.
Sinänsä helppolukuisen ja kaikin puolin sujuvan kirjan kuvitukseen olisi pitänyt panostaa ja etenkin karttoja olisi pitänyt olla mukana. Kirjan päättelyketjujen perustuessa olemassa oleviin paikkoihin ja paikkakuntiin karttojen selailu lukemisen yhteydessä on aivan välttämätöntä, ellei satu olemaan todellinen kotimaan paikkakuntien ja seutujen tuntija. Itse pidin tabletin karttaohjelmaa kirjan vierellä ja kaivoin myös kirjahyllystä kolmekymmentä vuotta vanhan teoksen Suomi avaruudesta (Ursa 1984), jonka väärävärikuvien avulla pystyi mainiosti hahmottamaan mm. Näsijärven jäävuonon yhteyden rannikkoalueiden joihinkin vuonomaisiin muotoihin. Yksittäisen lukijan kannalta kirja on tavattoman innostava ihan pelkkään luonnossa liikkumiseen: tuttuja retkipolkuja ja sienimetsiä voi halutessaan nähdä uusin silmin. Myös kirjan aihe on tekijälleen pitkällisen luonnossa liikkumisen ja omakohtaisen pohdinnan tulosta. Siksi kirjassa ei ole lähdeviitteitä akateemisen tutkimuksen tai opinnäytteen tapaan.
Kirjan lopussa kirjoittaja ryhtyy Grönlannin ja Länsi-Antarktiksen sulamisen etenemisen myötä spekuloimaan tulevaisuuskuvilla, mm. ruoantuotannolla pahimpien maailmanlaajuisten skenaarioiden tapahtuessa. Tämä alkaa olla jo aika kaukana kirjan otsikosta. Toisaalta kuten kirjassa todetaan, Salpausselkien historian nykyistä perusteellisempi tutkimus voisi mm. tuottaa luotettavan mallin siitä, millä tavoin ja miten nopeasti mannerjäätikkö sulaa ja mitä kaikkea sen yhteydessä voi tapahtua. Se mitä Grönlannissa tapahtuu nyt, muistuttaa paljolti sitä mitä Suomessa tapahtui kauan sitten. Entä jos Grönlannissa tulee tapahtumaan myös sellaista, mitä tiedämme Suomessa tapahtuneen?
Risto Isomäki: Miten Salpausselät syntyivät (Into Kustannus 2015)
Lisätietoa http://www.intokustannus.fi/kirja/miten_salpausselat_ovat_syntyneet/
